The Forms and Functions of Multilingual Practices in Early Modern School Drama from the King‟s School, Canterbury

Käsittelen tutkimuksessani monikielisyyden ilmenemistä Canterburyn katedraalikoulun oppilaiden 1600-luvun loppupuoliskolla esittämissä näytelmissä, jotka löytyvät käsikirjoituksesta Lit.Ms.E41 (Canterburyn katedraalin arkisto). Tämä käsikirjoitus sisältää puheita ja näytelmiä, joiden kielinä ovat englanti, latina ja vähemmissä määrin myös kreikka. Useissa näytelmissä esiintyy koodinvaihtoa näiden kielten välillä, ja tutkielmassani selvitän, millaisia syntaktisia ilmenemismuotoja ja pragmaattisia merkityksiä koodinvaihdolla on. Teoreettinen viitekehykseni on yhdistelmä filologista ja lingvististä lähestymistapaa. Olen sisällyttänyt tutkielmaani aiemman koodinvaihdon tutkimuksen lisäksi Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteorian, jonka avulla erityisesti puhujien välisiin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä koodinvaihdon funktioita voidaan luokitella. Koska historiallinen koodinvaihto on tutkimusaiheena vielä melko tuore, käsittelen perusteellisesti erilaisia metodologisia ratkaisuja. Valitsemani metodi yhdistää perinteisen filologisen lähiluvun pragmaattiseen analyysiin, jonka kautta työssäni vaikuttavat muun muassa rationaalisuuden ja empatian käsitteet. Analyysini perusteella kävi ilmi, että erityisen yleinen koodinvaihdon funktio on mahdollistaa intertekstuaalisuus, jolla edelleen voidaan ilmaista esimerkiksi solidaarisuutta eli sosiaalista läheisyyttä tai loukata puhuteltavaa. Solidaarisuus oli myös ilman intertekstuaalisuutta yleinen koodinvaihdon funktio. Näiden lisäksi koodinvaihdon funktioita olivat muun muassa kasvoja uhkaavat teot, eufemismit, stilistiset efektit sekä diskurssin avustaminen. Syntaktisten ilmenemismuotojen osalta keskeisin havainto oli, että koodinvaihdon ja lainaamisen erottaminen ei ole tarpeellista tai edes kannattavaa kaikissa tilanteissa. Lisäksi voitiin todeta, että valittu metodi soveltui hyvin aineiston analysoimiseen, ja sitä tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan laajempaan materiaaliin sekä muiden pragmaattisten ilmiöiden tutkimiseen.Siirretty Doriast

The Philological-Pragmatic Approach : A Study of Language Choice and Code-Switching in Early Modern English School Performances

In this study I set out to account for certain central aspects of language choice and code-switching. My purpose is twofold: to explain why people use multiple languages within a single discourse or choose to use a particular language in a particular setting, and to demonstrate the feasibility and usefulness of combining philosophical and empirical research. Towards these ends, I develop a philological-pragmatic approach and apply it to a collection of multilingual texts. The material consists of the Orationes manuscript (Canterbury, Canterbury Cathedral Archives Lit. MS E41), containing speeches and plays in English, Latin, and Greek performed by students at the King’s School, Canterbury, in 1665–1684. I conduct a philosophical and methodological analysis of the philological-pragmatic approach, construct a framework on the basis of that analysis, and apply it in the empirical analyses to understand and explain actions. The philosophical and methodological analyses indicate that a basis for the philological-pragmatic approach can be constructed by reinterpreting philology and pragmatics from the perspective of action analysis and theory of action: philology as the study of concrete action-tokens (interpretation), pragmatics as the study of abstract action-types (explication and classification). The empirical analyses indicate that multilingual language use is an important and characteristic strategy in the Orationes texts. Three explanatory entities were central in accounting for multilingual language use: consequences of actions, causal antecedents, and further actions/forms. Consequences were classified into five basic categories: face-related, textual, argumentative, stylistic, and capacitative. These taxonomies sufficiently accounted for the patterns of language use observed in the dataset. The study constitutes the first book-length investigation of the Orationes texts. In addition to advancing our understanding of the roots of multilingual language use in the Early Modern English period, the patterns identified have several parallels both in different periods and in different cultures. Detecting such patterns has the potential to contribute to an integrated account of the phenomenon. Finally, the study offers other researchers a model for combining philology and pragmatics.Käsittelen väitöskirjassani kielen valintaa ja koodinvaihtoa. Tutkimuksen tavoitteena on yhtäältä selittää, miksi yhden diskurssin sisällä käytetään useita kieliä tai tietyissä tilanteissa valitaan tietty kieli, ja toisaalta tuoda esiin hyötyjä, joita saadaan yhdistämällä filosofinen ja empiirinen tutkimus. Kehitän tutkimuksessani ns. filologis-pragmaattisen lähestymistavan ja sovellan sitä monikielisen tekstikokoelman analyysiin. Aineistoni koostuu Orationes-käsikirjoituksesta (Canterbury, Canterbury Cathedral Archives Lit. MS E41), joka sisältää Canterburyn King’s Schoolin oppilaiden vuosina 1665–1684 esittämiä puheita ja näytelmiä. Teksteissä käytettävät kielet ovat englanti, latina ja kreikka. Laadin filosofisen ja menetelmäopillisen kuvauksen filologis-pragmaattisesta lähestymistavasta, kehitän analyysin pohjalta viitekehyksen ja sovellan tätä viitekehystä tutkimuksen empiirisessä osassa tekojen ymmärtämiseen ja selittämiseen. Filosofisten ja menetelmäopillisten analyysien perusteella filologis-pragmaattinen lähestymistapa voidaan rakentaa määrittelemällä filologia ja pragmatiikka tekojen tutkimisen näkökulmasta: filologia tutkii konkreettisia tekoesiintymiä (menetelmänä tulkinta), pragmatiikka abstrakteja tekotyyppejä (menetelminä eksplikaatio ja luokittelu). Empiirisen analyysin perusteella monikielinen kielenkäyttö on keskeinen osa Orationes-tekstejä. Selityksissä viittasin erityisesti tekojen seurauksiin, kausaalisiin tekijöihin sekä muihin tekoihin/rakenteisiin. Luokittelin tekojen seuraukset edelleen kasvoihin liittyviin, tekstuaalisiin, argumentatiivisiin, stilistisiin ja mahdollistaviin. Näiden taksonomioiden avulla pystyin selittämään tutkittavat ilmiöt aineistossani. Väitöstutkimukseni on ensimmäinen laaja tutkimus Orationes-teksteistä. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään monikielisen kielenkäytön juuria 1600-luvun Britanniassa. Vertaamalla tuloksia aiempiin tutkimuksiin löydetään yhtymäkohtia eri aikakausilta ja eri kulttuureista. Näitä yhtymäkohtia tarkastelemalla saavutetaan entistä kattavampi käsitys monikielisen kielenkäytön luonteesta. Tutkimukseni tarjoaa myös yleisen mallin filologian ja pragmatiikan yhdistämiseen

Language choice, language alternation and code-switching in the Mercator-Hondius Atlas

The atlas of Gerardus Mercator (Gerard de Cremer), or the Atlas sive cosmographicae meditationes de fabrica mundi et fabricati figura, is one of first modern atlases and one of the most famous of those compiled in the Netherlands. The first (unfinished) edition was published in 1595, but the copperplates were later acquired by Jodocus Hondius (Joost de Hondt) and his business associates. The revised Mercator-Hondius Atlas was published for the first time in 1606 with added maps and texts. The texts printed on verso of the maps were written by Petrus Montanus (Pieter van den Berg), who was a brother-in-law of Hondius and a Latin teacher. Many subsequent editions of the atlas were produced in the years that followed. The first editions were in Latin, but versions in European vernaculars such as French, German and Italian were produced later as well. The present article focuses on the multilingual nature of the Mercator-Hondius Atlas (1613, editio quarta) by discussing language choice, language alternation and code-switching patterns in different parts of the atlas. The dominant language of the descriptive texts is Latin, but there are also switches into many other languages, including Greek (written in Greek script) and several vernaculars. Furthermore, the map pages tend to indicate the names of different types of area (e.g. cities, seas, and oceans) in different languages. The aim of the present article is to provide a preliminary exploration of the possibilities of approaching the atlas with the aid of concepts and ideas derived from modern code-switching studies. I demonstrate how these concepts can be used to describe the language choice patterns in the text and discuss some of the challenges the data poses for a linguistic approach

”Immò ego vult habere aliquid res, dic latinè with you”: Koodinvaihtoa varhaismodernissa englantilaisessa koulunäytelmässä

Tutkielmani aiheena on Canterburyn katedraalikoulun oppilaiden 1670-luvun puolivälissä esittämä koulunäytelmä, joka löytyy käsikirjoituksesta Lit.Ms.E41 (Canterburyn katedraalin arkisto). Tämä käsikirjoitus sisältää koulun oppilaiden ja opettajakunnan laatimia puheita, runoja ja näytelmiä, jotka on kirjoitettu latinaksi, kreikaksi, englanniksi tai näiden kielten yhdistelmillä. Selvitän tutkielmassani, millaisia syntaktisia piirteitä ja pragmaattisia merkityksiä tässä yhdessä näytelmässä esiintyvällä koodinvaihdolla latinan ja englannin välillä on. Teoreettinen viitekehykseni sisältää teoriaa ja aiempia tutkimuksia koodinvaihdosta ja monikielisyydestä, yleistä pragmaattista teoriaa sekä Brownin ja Levinsonin (1987) kohteliaisuusteorian. Koska koodinvaihdon tutkimus on vielä melko uusi ja monimuotoinen ala, käsittelen työssäni useita metodologisia ratkaisuja monikielisen tekstin analysoimiseen. Oma metodini yhdistää sekä aineisto- että teorialähtöisiä lähestymistapoja. Tämä tarkoittaa, että tutkin materiaaliani sekä filologisesti ottamalla mukaan historialli-sen ja kulttuurillisen kontekstin että lingvistisesti ottamalla mukaan pragmaattisen teorian. Analyysi koodinvaihdon syntaktisista piirteistä osoitti, että yksi puhunnos voidaan tietyssä kontekstissa tulkita sekä koodinvaihdoksi että lainaamiseksi. Tästä syystä esitin tutkielmassani, että jako koodinvaihtoon ja lainaamiseen ei ole tarpeellinen tai edes suotava, jos tutkimuksen pääkohteena ovat monikielisten ilmaisujen merkitykset. Koodinvaihdon funktioiden ja merkitysten osalta esitin, että funktiot voidaan jakaa tilanteisiin eli esimerkiksi genrestä johtuviin, metaforisiin eli pragmaattisia merkityksiä luoviin sekä fasilitatiivisiin eli diskurssia järjestäviin funktioihin. Erityisesti metaforiset funktiot voitiin edelleen jakaa luokkiin sen mukaan, miten kohteliaisuusteoriaan liittyvät muuttujat ovat niissä esillä. Tulosten perusteella voitiin todeta, että etenkin solidaarisuuden ilmaiseminen oli tyypillinen funktio, mutta näytelmässä toista kieltä voidaan käyttää myös esimerkiksi kuulijan loukkaamiseen, valtaerojen esiintuomiseen sekä viestin salaukseen. Valitsemani metodi osoittautui toimivaksi, ja ehdotankin tutkielmassani, että tätä samaa metodia tulisi soveltaa myös muiden diskurssistrategioiden tutkimiseen.Siirretty Doriast

Melko yleistä kielitiedettä Turun yliopistossa

Suomen Akatemian Tieteen tila 2012 -raportin kielitieteitä käsittelevässä osassa nostettiin esiin kysymyksiä liittyen yhtäältä yleisen kielitieteen asemaan ja toisaalta kieliaineiden väliseen yhteistyöhön. Raportissaan työryhmä huomauttaa, että kielispesifisen osaamisen lisäksi tarvitaan myös yleistä kielitieteellistä osaamista ja alojen välistä yhteistyötä

Solidarity in Cicero’s letters: Methodological considerations in analysing the functions of code-switching

We discuss code-switching in Cicero’s letters, applying a pragmaphilological methodology. We focus on one specific function of code-switching which has been identified in several previous studies, namely solidarity. We argue that an explicit definition of solidarity is needed, and illustrate how instances of solidarity may differ according to the context. We also show how other linguistic strategies are used for solidarity, and suggest reconsidering the focus of further code-switching studies.Nous étudions l’alternance de code linguistique dans la correspondance de Cicéron avec une méthodologie pragmaphilologique. Nous nous concentrons sur la fonction spécifique de l’alternance de code linguistique qui a été identifiée dans plusieurs études précédentes : la solidarité. Nous proposons qu’il est besoin d’une définition explicite de la solidarité, et nous illustrons comment les occurrences de la solidarité peuvent différer selon le contexte. De plus, nous montrons comment des autres stratégies linguistiques sont utilisées pour exprimer la solidarité, et nous proposons quelques pistes pour une reconsidération de la question concernant l’alternance de code linguistique dans des études à venir

Proceedings of the Phonetics Teaching and Learning Conference

Corrective feedback is an essential part of L2 pronunciation instruction. The type and source of feedback may vary depending on the context. Most earlier studies suggest that corrective feedback facilitates learning in general, but there are few studies that focus especially on the effectiveness of corrective pronunciation feedback. This study focused on advanced learners of English and on their opinions and preferences regarding pronunciation feedback. We asked a group of participants (N=46) to respond to Likert-scale statements on pronunciation feedback. Our results suggest that pronunciation feedback is found very useful and teacher feedback is preferred. Opinions towards peer feedback are more varied but mostly positive. The variation in general attitudes and emotions towards pronunciation feedback is possibly due to individual learner characteristics. The results also suggest that providing feedback is a skill that should be practised during teacher education to increase prospective teachers’ confidence and competence in providing feedback.</p

Études de linguistique latine I

Les articles réunis dans les numéros 102 et 103 de Pallas (à paraître en mars 2017) sont issus du 18e Colloque international de linguistique latine qui s’est tenu du 8 au 13 juin 2015 à Toulouse, dans le cadre de PLH-CRATA. Ils représentent des contributions à tous les domaines de linguistique latine. Le numéro 102 de Pallas contient des études consacrées à la syntaxe (syntagme nominal et constructions verbales), à l’anaphore et à la deixis ainsi qu’à la pragmatique (connecteurs, constructions clivées, actes de parole...). Certaines contributions explorent de nouveaux concepts (focus d’empathie, solidarité...) ou de nouvelles méthodes, d’autres offrent des développements en diachronie du latin, d’autres proposent des perspectives d’ordre typologique. Ces études explorant des domaines variés permettent non seulement d’enrichir notre connaissance du latin mais aussi de faire le point sur telle ou telle question et d’offrir des perspectives pour les recherches ultérieures. Numéro coordonné par Olga Spevak, maître de conférences HDR à l’université Toulouse - Jean Jaurès, où elle enseigne la philologie latine et grecque